Maailman parantaja

Homeopaatin tavoite on parantaa yksilön olemista maailmassa. Olemiseen vaikuttaa ihmisen ajatukset, vaivat, tunnekeräymät ja ravinto sekä ympäristötekijät. Näistä homeopatia voi vaikuttaa ensimmäisiin, ravintoon neuvonnalla, mutta ympäristötekijöihin ei. Kuitenkin ihmisen reaktioiden ja suhtautumisen muuttuessa muuttuu myös ympäristön merkitys. Ympäristön vaihdos voi myöskin olla homeopaattisen hoidon seuraus.

Olen saanut todistaa monenlaisen toivottomalta näyttäneen vaivan ja tilanteen muuttumista yksilöiden elämässä homeopatian seurauksena. Aloitteleva homeopaatti pursuaa maailman parantajan intoa. Hän näkee maailman tilanteen paranevan kun tarpeeksi ihmisiä on autettu. Kokeneempi homeopaatti tyytyy tekemään sen mitä pystyy yksi ihminen kerrallaan.

Maailma on laaja. Ihmisen on mahdollista valita monta lähestymistapaa ja näkökulmaa sen kohtaamisessa. Ja aina näkemisen kulman muutoksen myötä näkymät ja tunnelmat muuttuvat. Näin on myös yksilön elämässä. Näkemisen mahdollistaa vakaa piste josta havainnoida ympäristöä. Jos havainnoijan minä on erkaantunut keskuksestaan (itsestä), ei maailmaa voi nähdä. Siinä kulkee myös homeopatian mahdollisuuden raja.

Kokemusoppia

Siunattu on se hetki jolloin asia kirkastuu kokijalle. Eläjälle, tässä elämässä, itsessään.

Tunne-elämän kautta opimme ihmisestä, minuudestamme. On mielenkiintoista heittäytyä jonkun asian esille tuomaan tunteeseen, antaa sen aukaista ymmärrystä. Silloin ymmärryksen on annettava ohjata, ei tunteen. Tunteet valitettavan usein ohjaavat vielä iältään aikuisenkin elämää.
Esimerkkejä tästä on nähtävissä joka puolella mainoksista uutisiin, parisuhteista yhteisöihin.

Hetki jolloin on syvällä sisässään katsoen elämäänsä ja sen tuomia tapoja ratkaisuissaan on hyvin vapauttava, harmoninen. Se sisältää myötätunnon ja mahdollisuuden rakkauden ohjata valintojamme tunteissamme ja teoissamme.

Yleensä tuo hetki on hyvin lyhyt ja palaamme oppimaamme tapaan olla egomme ohjauksessa. Ego kuuntelee pelkoa ja pelko on voimallinen tunne selittämään itseään hämärän, sumun peittoon. Vieras asia on uhka, toisen viha on uhka minuudelleni, jakaminen vähentää minun mahdollisuuksiani..

Tämäkin aika jota elämme tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia kokemusoppia tunteidensa kautta. Pelkoja ja uhkia ei tarvitse keksiä, ne suorastaan tunkevat uutisissa ja mainoksissa kotiin.

Antaessaan tunteen elää, kyselemällä siltä, etsimällä sitä mitä löytyy sen taustalta ja senkin taustalta avaa ymmärrystään. Kokemalla missä tunne kehossa eniten vaikuttaa ja miten, aukaisee sairauksien joita kantaa, syitä.

Afrikan opettamaa

Afrikkaa ei suotta sanota vastakohtien maaksi. Siellä voi myös näkyvissä oleva oman elämän vastakohta jäädä täysin vieraaksi ja tunnistamattomaksi. Siellä voi elää omassa illuusiossaan komeissa puitteissa. Länsimaiset ihmiset menevät sinne tekemään niin sanottua hyväntekeväisyyttä, opettamaan kansoille jotka elävät länsimaisten ihmisten syntyjuurilla, kuinka tulisi elää.

Afrikka tuo ihmisestä esille hänen tekopyhän luonteensa. Orjuus elää siellä ja ihmisiä käytetään monenlaisen projektin ja lääketieteen koekaniineina. Sinne viedään hyvän nimissä myrkyt ja jätteet, joita ei omissa nurkissa haluta pitää. Tekopyhyys näyttäytyy kaikissa ihmisissä, paikallisissa asukkaissa.

Siellä on käsin kosketeltavaa se epäluottamus joka on puolin ja toisin syntynyt vuosisatojen aikana. Mzungu on tullut riistämään ja käyttämään hyväksi. Eikä paikalliset arvosta valkoihoisen henkeä eikä kunnioita tämän yksityisyyden rajoja. Toisaalta siellä on mahdollista löytää syvä luottamus elämään.

Mitä tämä matka opetti minulle homeopatian ja paranemisen lakien lisäksi? Se opetti kuinka ahdasmielinen olen ajatusmaailmaltani. Se sai miettimään kuinka voisin laajentaa näköalojani ja näkemyksiäni. Ulkoiset puitteet eivät sitä tee, mutta voivat toimia liikkeelle panevana voimana. Muutos lähtee ajatusmaailmasta. Vanhasta luopumisesta ja muutoksen tuulien haistelemisesta.

Loppujen lopuksi ihmiset ovat samanlaisia riippumatta asuinpaikasta. Kohdataksesi eri kulttuurissa asuvan ihmisen tarvitsee olla läsnä hänelle. Eikä uudelle tavalle ajatella tarvitse tehdä monimutkaisia rituaaleja, tärkeintä on avautua itselle uusille jo olemassa oleville mahdollisuuksille.

Harmaata aluetta

Tutkimaton, piilossa, tuntematon...harmaa alue ihmisen elämässä.

Kuva joka meillä on itsestämme harvoin täysin täsmää muiden kuvaukseen meistä. Muilla taas ei ole meidän sisäistä kokemustamme. He muodostavat kuvansa oman kokemuksensa kautta. Mikä sitten on se tässä hetkessä olemassa oleva, harmaa alue, niin siitä yrittää homeopaatti ottaa selkoa. Sillä alueella on syyt ulkoiseen oireiluumme.

Tulevaisuus on harmaata aluetta meille. Meillä voi olla näkemyksiä, ajatuksia jopa mielikuvia tulevaisuudesta. Niillä myös luomme pohjaa tulevalle. Ymmärryksemme ei kuitenkaan riitä huomioimaan muiden ihmisten vaikutusta ja sattumaa. Kuljemme aamun kajossa mutta vielä hämärässä nähden välähdyksiä elämästämme. Syistä ja seurauksista.

Kuolema on tien päässä. Sen tien, jonka kulkemisen merkitystä emme ymmärrä, kuljemme hämärässä odottaen valostumista..

Menneen kesän lehtiä

Kuolleita ja puulle hyödyttömiä oksassa roikkuessaan. Maassakin tammen lehdet maatuvat hyvin hitaasti. Vasta maaduttuaan ne hyödyttävät emopuutaan antamalla ravintoa. 

Ihmiset kantavat mukanaan menneitä tapahtumia. Kun on aika niistä päästetään irti. Joskus irtipäästäminen ei onnistukaan vaan ne kulkevat mukana vaikuttaen ihmisen jokaisessa teossa. Jonkun ajan kuluttua keho alkaa ilmentämään kannettavana olevaa taakkaa.

Toisinaan taas joku asia tai aistimus muistuttaa tapahtuneesta kehon reagoidessa alitajuisesti siihen. Reaktiota on helpompi käsitellä kuin alkuperäistä asiaa. Reaktiosta tulee ihmiselle tärkeä. Hän alkaa määrittämään itseään reaktion kautta.

Ihmiset sairastuvat fyysisistä, psyykkisistä ja henkisistä syistä. Yhden osan huono toiminta näkyy kokonaisuudessa. Loppujen lopuksi ihminen voi oirehtia kaikilla olemuspuolillaan vaikka alkuperäinen syy olisi vaikuttanut vain yhteen osaan.

Ihmisestä

Teemme valintoja joka ikinen hetki. Jatkaa samalla lailla kuin ennenkin on myöskin valinta.
Näen toivon siinä, että ihminen voi valita miten suhtautua itseensä ja asioihin joita kokee tai on joskus kokenut, mahdollisesti hyvinkin kauan sitten. Näkökulman muutos muuttaa kokemusta, tunnetta ja antaa mahdollisuuden käyttää kokemustaan omaksi opikseen. Irrottautua sen vaikutuksista, tavasta toimia samankaltaisissa tilanteissa.

Meissä jokaisessa on sisin, sielu, pysyvä, ajaton, jonka voi tiedostaa ajattelemalla kuka minussa ajattelee. Emme ole ajatuksemme, emme ole tunteemme, on vielä jotain joka on kaiken takana. Sitä yritetään selittää älynä ja luoda tekoälyä tämän ajatuksen pohjalta. Mutta se on kuitenkin jotakin vielä paljon paljon enemmän.  

Syistä ja sepistä

Homeopaattisessa haastattelussa homeopaatti pyrkii saamaan mahdollisimman hyvän kuvan ihmisestä sekä hänen tilastaan. Monesti haastattelun aikana päästään järkeilyä syvemmälle tietoon ja kokemukseen. Paradoksaalista mielestäni on ettei ihminen itse ymmärrä mitä juuri puhui.

Sairaus on illuusio, kokonaisvaltainen tila. Jotkut toipuvat kertovat kuinka toipumisen alkaessa aivan kuin verhot olisivat auenneet ja hän näkisi paremmin itsensä sekä tilanteensa. Tai he kertovat kuplan puhjenneen.

Homeopaatille haastattelutilanteessa sairauden illuusio näyttäytyy usein tilana, jossa ihminen kuvailee tarkalleen itseään, mutta kokee elämänsä kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Pahimmillaan täysin kaikelle ulkopuolisena eläjänä. Viisaus loistaa puheissaan ja oireissaan, mutta ihminen taivaltaa täysin hämärässä.  Elämä kulkee viereisellä raiteella, sisällään onnellisia ihmisiä matkalla kohti mahdollisuuksia, mutta kertoja on väärällä laiturilla ja katselee kadehtien muiden matkaa.

Joskus jo haastattelu-tilanteessa verho raottuu, ihminen vaipuu hetkeksi itseensä oivaltaen jotain tärkeää.  Se on ensimmäinen askel sairaudesta luopumisessa, liikkeellelähtö jota seuraa muutos ihmisen sitä aktiivisesti halutessa.

Jälkiä elämästä

Jälkiä elämästä, jälkiä elämässä.

Maamerkkejä joiden avulla homeopaatti hakee ymmärrystä toisesta ihmisestä.

Ja itsestään.

Joku on kulkenut. Minkälainen kulkija ja miksi kulkeva? Kuvaa täydentämään tarvitaan tunne ja ajatus, jotka kulkijalla on ollut.

Valon sävyt ja varjot läsnä. 

Mahdollisimman tarkka kuva kokonaisuudesta, menneen muokkaamasta nykyisyydestä ja läsnäolevasta tulevasta siinä hetkessä olevana.