torstai 29. tammikuuta 2015

Syistä ja sepistä



Homeopaattisessa haastattelussa homeopaatti pyrkii saamaan mahdollisimman hyvän kuvan ihmisestä sekä hänen tilastaan. Monesti haastattelun aikana päästään järkeilyä syvemmälle tietoon ja kokemukseen. Paradoksaalista mielestäni on ettei ihminen itse ymmärrä mitä juuri puhui.

Sairaus on illuusio, kokonaisvaltainen tila. Jotkut toipuvat kertovat kuinka toipumisen alkaessa aivan kuin verhot olisivat auenneet ja hän näkisi paremmin itsensä sekä tilanteensa. Tai he kertovat kuplan puhjenneen.

Homeopaatille haastattelutilanteessa sairauden illuusio näyttäytyy usein tilana, jossa ihminen kuvailee tarkalleen itseään, mutta kokee elämänsä kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Pahimmillaan täysin kaikelle ulkopuolisena eläjänä. Viisaus loistaa puheissaan ja oireissaan, mutta ihminen taivaltaa täysin hämärässä.  Elämä kulkee viereisellä raiteella, sisällään onnellisia ihmisiä matkalla kohti mahdollisuuksia, mutta kertoja on väärällä laiturilla ja katselee kadehtien muiden matkaa.

Joskus jo haastattelu-tilanteessa verho raottuu, ihminen vaipuu hetkeksi itseensä oivaltaen jotain tärkeää.  Se on ensimmäinen askel sairaudesta luopumisessa, liikkeellelähtö jota seuraa muutos ihmisen sitä aktiivisesti halutessa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti