maanantai 31. maaliskuuta 2014

Onko paluuta?
















Ajatus Afrikkaan lähdöstä hirvitti. Kaikki ne sairaudet ja villieläimet. Läheiset neuvoivat ottamaan rokotuksia, estolääkityksiä, vakuutuksia ja olemaan varovainen. Kyselimme ensimmäisenä kurssiviikonloppuna, eikö sen pitäjä pelkää asua Afrikassa. Kävi ilmi, ettei heidän perhettään, johon kuuluu kaksi aikuista ja kolme lasta, ole rokotettu, villieläimet eivät neljänä heidän siellä asumisvuoden aikana olleet aiheuttaneet harmia. Mitä hän Tansaniassa pelkäsi olivat viranomaiset ja viidakon lait asioiden hoitamisessa. Siellä jos joudut syytetyksi jostakin, on sinun todistettava syyttömyytesi tai sinut tuomitaan. Rahalla kuitenkin kaikesta selviää mikäli sitä on tarpeeksi. Tämä sai miettimään loppuelämää afrikkalaisessa vankilassa, joka tuntui pahemmalta kuin leijonan syömäksi joutuminen.   

Päätös saa aina jotakin liikahtamaan. Eikä sen jälkeen ole paluuta lähtötilanteeseen. Päätöksen tekeminen on tärkeintä mitä tehdä kun ihminen on jäänyt kiinni toimintamalleihin, ajatuksiin, menneisiin tapahtumiin. On sairastunut niistä johtuen. Päätös muutoksesta vaikka ei tietäisi vielä mitä kaikkia muutoksia elämässään tulee tekemään. 

                                                                        


lauantai 29. maaliskuuta 2014

Elossa


Ihmisen elämässä on kohtia jolloin hän tajuaa tämän hetken elämän rajallisuutta vasten. Puoli vuosisataa elettyään sekä edeltävän sukupolven harvenemista ja vanhempiensa voimien vähittäisen hiipumisen selkeästi nähtyään, seuraavan sukupolven maailmalle lähdön sijoittuessa samoihin aikoihin, pysähtyy hetken äärelle. On pakko ummistaa silmänsä tai valita linnunradan matkaajan asenne: kaikkea ei tarvitse ymmärtää, ei hallita, on vain tämä hetki ja ihmisen kokemus siitä.

Saman tilan voi saavuttaa lyhyeksi ajaksi koettuaan shokin, läheisen kuoleman tai täysin yllättävän tapahtuman. Perspektiivin laajentuessa vuosikymmenien kokemuksissa tuo tila on pysyvämpi. Rutiinien tuoman tukevan jalansijan alla ei olekaan maata. On lennettävä luottaen. Nyt ei samalla tavalla kuin nuori, joka voimiensa tunnossa räpyttelee paikasta toiseen harhassaan elämänsä ikuisesta jatkuvuudesta vaan heittäytyen luottamuksen varaan. Vain siten voi lentää korkealla ja kauas. 



perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kuva kokonaisuudesta

Hetkessä näyttäytyy kokonaisuus, pienikin osa on oma kokonaisuutensa. Näitä periaatteita käytetään luonnonmukaisesti ihmisiä hoidettaessa. Näin on myös ihmisen elämässä.
Tämä matka ja sen vaiheet kuvastavat elämääni ja ajatusmaailmaani, niitä muutoksia mitä minussa tapahtuu.

Aloittaessani koulun olin erittäin huonossa kunnossa, burn out oli siirtynyt keholleni oireiksi. Kaikenlaiset vastamäet olivat liikaa voimilleni. Mieleni oireet vastasivat jo alkavaa dementiaa. Uuden aloittaminen antoi uusia näköaloja, jonka seurauksena aloitin kuntokuurin sekä hoitamaan itseäni. Ruokavaliooni otin erilaiset vihannes- ja marjasmoothiet, gluteiinitonta ruokavaliota olin noudattanut jo vuosia. Kävin akupunktiossa, myönteistä ajattelua käyttävällä hierojalla, hyötyliikunnan lisäksi aloitin vesijuoksun ja TaiJin. Homeopatia oli tietysti myös tukena koko ajan. Tänä päivänä olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, jaksan paremmin, nautin elämästäni.

Homeopaatin tavoite haastattelussa on nähdä syy, se missä ihminen on jumissa, mikä estää häntä paranemasta. Tämä kohta on kaikessa hänessä: olemuksessa, kielessä, näyttäytyy oireina. Syy näyttäytyy joka hetki. Homeopaatin on osattava olla tyhjä omista ennakkoluuloistaan, kokemuksistaan ja analysoimisesta, jotta hän havaitsisi tuon syyn. Tärkeimpiä vastauksia saada on: mistä kaikki alkoi.

Minun syyni oli näköalattomuus. Kaiken olin mielestäni nähnyt ja elämään väsynyt. Elämästäni puuttui ilo, joka näkyi "heikkona verenä". Hemoglobiinini oli 67. Syyttelin kielitaidottomuutta, rahattomuutta, jotta voisin välttää uuden kohtaamisen, uskomuksistani luopumisen.






torstai 27. maaliskuuta 2014

ALUSSA OLI PUHE

Kaikki alkoi samoin kuin hyvät tarinat yleensäkin. Kevyestä jutustelusta, mahdollisuuksista puhumisesta ilman tarkoitusta toteuttaa.

Kerroin tyttärelleni että on olemassa jatkokoulutusta valmiille homeopaatille. Koulutukseen kuuluisi myös mahdollisuus mennä Tansaniaan klinikalle töihin. Tyttäreni innostui aiheesta ja kysyi miksen menisi mukaan. Syy oli mitä ilmeisin: luontaishoitojen tekeminen ei ole miljoonabisnestä vaikka joidenkin lääkäreiden puolelta halutaan sellainen kuva antaakin. Minulla ei ollut varaa kuin vain unelmiin.

Tyttäreni halusi nähdä äitinsä haaveiden toteuttajana ja keräsi puolestani rahaa. Niinpä aloitin opiskeluni kaksi vuotta sitten. Koulua käyn vielä kaksi vuotta. Lentoliput Tansaniaan ja takaisin on ostettu tämän vuoden syyskuulle.

Nämä kaksi vuotta ovat jo opettaneet minua monella lailla. Ei vain antanut työkaluja työnsä tekemiseen vaan hionut ja lisännyt kykyjä ihmisenä sekä homeopaattina. Moni ennakkoluulo ja harha on karissut minusta. Entä sitten kun olen hetken ollut keskellä afrikkalaista ihmisen ja elämän luontoa.